Home » Blubsis » #3 – Minä, minä, minä

#3 – Minä, minä, minä

(Summary in English at the bottom of the page.)

Huom: tässä tekstissä “toinen minä” tarkoittaa ehdottoman tarkkaa, täydellistä kopiota henkilöstä. Ei samannäköistä, ei samoin käyttäytyvää, ei samalta vaikuttavaa, vaan tismalleen samanlaista. Tismalleen saman muistot, tismalleen samat ajatukset, tismalleen samat arvot. Kuin heräisit eräänä aamuna ja sinua olisikin, selittämättömin keinoin, kaksi täysin samanlaista kappaletta.


Minä olen minulle rakkain ihminen, jonka olen tavannut tai tulen koskaan tapaamaan. Sinä et tarkoita minulle minun rinnallani mitään. Minä en tarkoita sinulle sinun rinnallasi mitään. Sinä olet sinulle rakkain ihminen, jonka olet koskaan tavannut tai tulet koskaan tapaamaan.

Tahtoisitko tavata itsesi? Jos tapaisit itsesi, mitä tapahtuisi? Toteuttaisit(te)ko kaiken, mistä olet(te) ikinä vain haaveillut? Poistuisiko tilanteesta vain toinen kertomaan tai olemaan kertomatta tarinaa? Tarinaa siitä, kuinka eräänä synkkänä päivänä kuristit itsesi, kuinka väänsit niskasi nurin, kuinka löit itseäsi millä vain käteen sattuvalla, kuinka puukotit itseäsi selkään ennen kuin se toinen sinä, siis nimenomaan sinä, ehdit tehdä sen itsellesi.

Koska minä olemme tämän tekstin pääaihe, ilmaistakoon meidän näkemykseni. Minä, Fairandcruel, tahtoisin yli kaiken tavata täydellisen kopion itsestäni.

Tiedän, etten puukottaisi itseäni selkään, koska toivon tapaavani itseni, jolloin minäkin toivoisin tapaavani itseni. Ja koska jos suunnittelisin puukottavani itseäni selkään, myös minä suunnittelisin puukottavani itseäni selkään. Jos molemmat onnistuvat, molemmat häviävät. Tilanne, jossa vain jompikumpi onnistuu puukotuksessa, ei ole mahdollinen, koska tiedän miten ajattelen, tiedän mitä ajattelen, enkä sitäpaitsi missään nimessä haluaisikaan vain toisen onnistuvan. Ainoa tapa minun päästä eroon itsestäni olisi siis yhden hengen joukkoitsemurha, mitä en suorittaisi, koska pidän itsestäni aivan liian paljon.

Tiedän, (että tiedän,) etten voi tietää, kumpi on kopio, kumpi tuli myöhemmin, olenhan täydellinen kopio itsestäni. Hitto soikoon, ei ole olemassa määrittelyä ‘jompikumpi’, koska olen tismalleen sama olento kuin olen. Ei ole olemassa minua ja toista minua, vaan minä ja minä, eli minä. Täten tiedän, (että tiedän), että on turhaa yrittääkään selvittää. Täten tiedän, ettei minu(i)lle tulisi minkäänlaista identiteettikriisiä aitoon minuuteen liittyen, tai vähintäänkin tiedän, ettei kumpikaan etten voisi väittelyä voittaa, koska minä olen aito ja minä olen aito. Täten olen varma, (että olen varma,) ettei minun kannata aloittaakaan aitouteni pohtimista.

Sitäpaitsi, en luultavasti edes keskustelisi itseni kanssa, en käytännössä ollenkaan. En välttämättä vaihtaisi sanaakaan, ainakaan nyt kun tiedän, etten niin tekisi. Tiedän ajattelevani tismalleen samoin kuin ajattelen; mitä hyötyä olisi kuulla ajatukseni luettavan ääneen? Tarkistaisimme olevani yhtä mieltä siitä, mitä teen seuraavaksi, varmaankin katsahtamalla toisiimme ja nyökkäämällä hieman, jos niinkään paljon vaivaa jaksaisin nähdä, tietäisinhän kuitenkin, etten minäkään jaksa niin paljoa vaivaa nähdä, koska olisi kuitenkin itsestäänselvää, että olen yhtä mieltä siitä, mitä nyt teen, mihin suuntaan kävelen, mitä sanon. Synkronoisin askeleemme kävellessämme ajattelematta asiaa ensinkään. Riitaa voisi kyllä tulla siitä, kumpi (hmh) kävelee vasemmalla ja kumpi oikealla puolella…

Ah, muille puhuminen. En yhden yhtä lausetta, en sanaa, en elettä voisi olla tekemättä itseni seuraksi, vaikka se turhaa olisikin. Turhaa, mutta niin sairaan hyvää sairasta mielihyvää se tuottaisi, kun puhuisin, molemmat, yhteen ääneen, vaikkapa eri päistä huonetta. Joka toinen sana eri päästä huonetta. Vastaus aina eri suusta kuin siitä, jota kantavia kasvoja kohden kysymys esitettiin. Eri päästä huonetta.

Voisin luottaa itseeni. Olisin ainoa henkilö, johon voisin luottaa täysin ja ehdoitta. Jos pettäisin itseni, pettäisin itseni. Jos aiheuttaisin haittaa itselleni, aiheuttaisin haittaa itselleni. Jos tuhoaisin itseni, tuhoaisin itseni. Toisin sanoen: pelkäisin itseäni niin paljon, ettei minun tarvitsisi pelätä. Olisin niin varma siitä, että petän itseni, että voisin luottaa siihen, etten petä itseäni.

[pieni spoilerivaara] Ehkä olen katsonut Doctor Who:n kutoskauden doppelganger-jaksojen Tohtorin ja Tohtorin välistä vuorovaikuttamista liiankin tarkkaavaisesti, mutta uskon, että koko tämän tekstin pohdinta välähti molempien Tohtoreiden mielissä sillä hetkellä, kun he huomasivat tuijottavansa itseään. Seuraavalla hetkellä he tiesivät tietävänsä ajatelleensa samoin, ja jatkoivat kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan. [spoilerointi ohi] Oma kohtaamiseni olisi hyvinkin samanlainen, nyt kun olen kirjoittanut ja sitä myötä jalostanut ja jäsentänyt ajatukseni aiheesta näinkin pitkälti. Tietäisin (tietäväni) ajattelevani näin, joten turhaan hämmästelyyn ja kummasteluun ei tarvitsisi uhrata sen enempää voimavaroja. Ehkä pieni varmistus täydestä kopioudesta (kuka kuuluisa fyysikko tekee millaisia tanssiliikkeitä missä osassa muistipalatsiani ja mitä se tarkoittaa, tai jotain vastaavaa ehdottoman yksilöllistä ja ainutkertaista) ja elämä jatkuu. Molemmat alkaisimme kysyä tismalleen samaa kysymystä (jota ei sitten tarvitsisi kysyä loppuun, ja nyt kun tämän ajattelin valmiiksi, ei tarvitsisi kysyä ollenkaan, vaan suoraan) kirjoittaisimme (kysymys lukijalle: miksi kirjallisena?) tismalleen samat vastaukset ja siten olisimme varmat asiasta ja voisin aloittaa maailmanvalloituksen.

Nyt, kun olet lukenut tämän tekstin, käsitellyt nämä ajatukset ja tiedät tehneesi niin, kuinka kohtaamisesi itsesi kanssa sujuisi? Kuinka toimisit? Kuinka kävisi?

Briefly in English:
What would you do, if you met a perfect, exact copy of yourself? If you met you, whom you can absolutely, unconditionally rely on to think, feel and act precisely as you do, whom you know to know everything you know? Would you conquer the world or kill yourself?

Painfully aware of the connotations the term has, I nevertheless have this to say as my own opinion:
I ship me, harder than all fandoms by their powers combined have ever shipped anything.

Advertisements

4 thoughts on “#3 – Minä, minä, minä

    • Klooni ja alkuperäinen? Kyseenalaista termistöä.

      Kuitenkin, mikä sen parempi kuin hiljalleen eriytyminen? Lähtökohta lisäkasvulle on tismalleen sama. Miten erilaisia kokemuksia kopioilla voisi olla? Siihen mennessä, että nämä kaksi eroaisivat toisistaan tarpeeksi, jotta syntyisi muunkinlaista kuin pientä, äärimmäisen rakentavaa ristiriitaa, olen melko varma, että pelkästään tottumuksen voimasta (ja tekstissä mainitusta, yleisesti tunnetusta* kauhun tasapainosta) johtuen nuo kaksi koekaniinia tekisivät kaikkensa jatkaakseen rauhaisaa yhteiseloa. Tai toinen tappaisi toisen, minkä jälkeen varmastikin katuisi. Tai molemmat tappavat toisensa, mikä nyt olisi, kielipuolen sanoin, counter-productive.

      Väittäisin tuntevani itseni; uskoisin tiedonjanon olevan niin syvältä kumpuava osa itseäni, että molemmat minät odottaisivat innolla hetkeä, jolloin huomaamme eroavaisuutemme. Ymmärtäisimme toisiamme täydellisesti ja sen lisäksi meillä olisi vihdoinkin jotain, mistä puhua, puhua kuin ei koskaan ennen.

      *väittelyn loogisen analyysin termistöä:
      Tiedän;
      Tiedän, että tiedät;
      Tiedän, että tiedät, että tiedän;
      etc.
      … On asian yleinen tunnettuus :P

      Ps. Hieno tuo Yeggen teksti, mutta aiheeseen liittyi, no, pari virkettä :D

Kuitenkin mieles tekee sanoa jotai:

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s