Home » Blubsis » #2: Sattuma

#2: Sattuma

Hyvää iltaa, arvon lukijat. Nyt, juuri ennen kuin aloitat(te) alla olevaan pohdiskeluun perehtymisen, on täydellinen aika laittaa soimaan Epicaa tai jotain vähintään yhtä eeppistä musiikkia. Mieluiten Epicaa, kuten tullet(te) huomaamaan tekstin edetessä.

Tässä hetki sitten näin prof. Marcus du Sautoyn vallan mainion dokumenttisarjan Koodien maailma (kirjoitushetkellä nähtävillä Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/1839067) toisen osan (kolmesta). Sen lopussa päädyttiin tulokseen, että vaikka koko jakson ajan esiteltiin sääntöjä ja kaavoja, joita luonnossa esiintyy ja joita luonto noudattaa, maailma ei olekaan niin siisti kuin miltä se oli saatu näyttämään. Universumi toimii silti täysin johdonmukaisesti. Todempia sanoja harvoin kuulee.

Chance doesn’t exist / But the path of life is not totally so predestined ( Epica: Sensorium)

Tästäpä keskusteltiin, ja päädyttiin puhumaan todennäköisyyksistä ja sattumasta. Tuijotimme tunnin dokumenttia, jonka lopputulos oli, että vaikkei sitä (vielä) pystytäkään osoittamaan/seuraamaan, kaikki -kaikki- tapahtumat johtuvat poikkeuksetta jostain toisesta/joistain muista tapahtumista. (Täten induktiivisesti kaikella on perimmäinen, ensimmäinen syy(syitä?), mutta jääköön niinkin mystinen pohdinta toiseen Blubsahdukseen.) Heti dokumenttia seuranneessa keskustelussa/väittelyssä vastaväittäjäni vannoi sattuman nimeen ja olemassaoloon. Miten sattumaa voi olla olemassa, jos kaikki johtuu jostain muusta? Ei sitä voikaan. Ei sitä olekaan olemassa.

The Future is as certain / as life will come to an end (Epica: Beyond Belief)

Universumi ja olemassaolo perustuvat luonnonlakeihin. Luonnonlait ovat auttamattoman deterministisiä: tismalleen sama lähtötilanne johtaa aina tismalleen samaan lopputulokseen. (Toki, atomin osien tasolla olemassaolo ei ole yksiselitteistä, mutta ei aiheesta enempää.) Sattumaa ei ole. On olemassa vain lukemattomia keskenään vuorovaikuttavia tapahtumia, tapahtumaketjuja, voimia ja syy-seuraussuhteita, jotka ovat yksinään ja sinällään yksioikoisia ja ennen kaikkea yksiselitteisiä. Huomattakoon myös, että näitä enemmän tai vähemmän ristiriitaisia tapahtumia ei ole ääretöntä määrää, vain aivan liikaa neliöitynä googol kertaa. Universumi on mahdollista mallintaa täydellisesti, jos vain on äärettömästi aikaa ja resursseja. (kts. #legacy-5: Kauniita Unia, joka liippaa hieman sisäkkäisiin universumeihin. Ehkäpä pitäisi Matrix-tyyppisiin maailmakäsityksiin pyhittää joskus ihan omakin Blubsero.) Ilmiö, jota kutsutaan sattumaksi, on vain kyvyttömyyttä ennustaa maailman(kaikkeuden) tilan kehittymistä. Kohta, johon sadepisara putoaa, ei ole sattumanvarainen, vaan äärimmäisen vaikea ennustaa. Se riippuu tuulista ja pisaran lähtöpaikasta, joka riippuu pilven kehityksestä, joka riippuu säästä, joka riippuu ilmastosta, joka riippuu alueen geologiasta, joka riippuu… Viikon lottorivi ei ole sattumanvarainen, vaan äärimmäisen vaikea ennustaa. Se riippuu pallojen törmäilystä toisiinsa ja koneeseen, mikä riippuu pallojen sijainnista koneen käynnistyessä, mikä riippuu niiden asemista ennen koneeseen päätymistä, jotka riippuvat…

We will never know all possibilities to predict what is to come/And so we have illusions to think freely (Epica: The Divine Conspiracy)

Jokaisen itseään kunnioittavan estestionistisen metafloristin* täytyy nähdä Cloud Atlas. Se kertoo juuri nimenomaan (muun muassa) niinkutsutusta sattumasta: miten yhden 1800-luvun matkailijan päiväkirja voi vaikuttaa tuhat vuotta myöhäisemmän vapaustaistelijan elämään. Koko kuuden miljöön tapahtumaketju perustuu aikaisemmasta myöhempään tarkasteltuna sattumaan. Myöhemmästä aikaisempaan tarkasteltuna tapahtumaketjut, toisiinsa vaikuttavat syy-seuraussuhteet ja yhteensattumat ovat niin ilmiselviä, että katsoja ei voi olla kikattamatta ymmärryksen ihanasta tunteesta, kun leffan pienen maailman koko rakenne selkeytyy silmänräpäyksessä. Samaa hykerryttävän hämmästyttävää selkeyttä on tiedossa siitä, että maailmasssa on järkeä. Vaikkei universumin logiikkaa pystyisikään (vielä) seuraamaan, on lohdullista tietää, että olevalla on suunta, joskaan ei päämäärää. Elämänhallintakouluttajampi kirjoittaja tahtoisi tähän väliin huomauttaa, että koska kaikella on syynsä ja seurauksensa eikä mikään ole aidosti sattumaa, kaikkeen voi vaikuttaa;

Design Your Universe.

Sattuma on oikeasti vain ilkikurisesti hillittömän universumin ilmenemismuoto. Täten sattumaan pohjautuvat käsitteet ovat yhtä tyhjän kanssa kuin sattuma sinälläänkin. Onni tarkoittaa ilmiötä, jossa joillakuilla on ihmeellinen kyky/suojelusenkeli, joka vaikuttaa todennäköisyyksiin yksilön hyvän nimessä (tai huono onni vastaaavasti yksilön haitaksi). Onni on sattuman tulos: jos satunnaiset tilanteet sattuvat todenäköisyyksistä poikkeavan usein yksilön kannalta hyvään tai huonoon suuntaan, sanotaan yksilöllä olevan (hyvää tai huonoa) onnea. Sattumaa ei ole olemassa. Onni on harhaluulo. Sherlock Holmes sarjassa Holmes NYC (alkup. Elementary) tiivistää:

Luck is an offensive, abhorrent concept. The idea that there is a force in the universe tilting events in your favor or against it is ridiculous. Idiots rely on luck.

Kohtalo tarkoittaa ilmiötä, jossa jollain yksilöä suuremmalla voimalla on kyky vaikuttaa todennäköisyyksiin yksilön kohdalla, mihin suuntaan milloinkin haluaakaan. Sattumaa ei ole, vain toisiaan seuraavia ja toisistaan johtuvia tapahtumia. Täten kyseisen suuremman voiman täytyy olla joko universumi itse tai jokin sitä suurempi, eli käytännössä universumi. Universumilla ei ole tarkoitusta eikä päämäärää, universumilla ei ole tahtoa ja halua. Jos Universumi toisaalta oikeasti onkin tietoinen, jään odottamaan sen itsensä vahvistusta ja osoitusta siitä, että kohtalo onkin olemassa (nyt kuulostan muuten ihan Dawkinsilta O.o :P ).

Fate’s only random. / It’s nothing we’ll ever explain. / So it remains. (Epica: Unleashed)

Koska kaikki johtuu aiemmista tapahtumista, onko maailmankaikkeuden olevuus ennaltamäärätty? Jos kaikelle tapahtuvalle on syy, jonka yksiselitteistä ja yksisuuntaista seurausta tapahtumat ovat, onko kohtalo tavallaan olemassa siten, että maailmankaikkeuden kulkua ei voi muuttaa? Onko kaikki oleva vain helvetillisen monimutkainen, mutta puhtaan deterministinen järjestelmä? Jos aloittaisimme uudelleen tasan tarkkaan siitä, mistä ikinä maailmankaikkeuden olemassaolo johtuukaan, päädyttäisiinkö tismalleen samaan tilanteeseen riippumatta siitä, kuinka monetta kertaa maailmankaikkeus käynnistetään uudelleen tismalleen samasta lähtökohdasta? Toisaalta, mikä maailmankaikkeudessa on sellaista, joka voisi muuttaa ennaltamäärättyä kaavaa? Vain yksi voima: sattuma. Sattumaa ei ole. Jos sattumaa on, se voi olla olemassa vain yhdessä ainoassa ilmiössä, joka ei sattuman olemassaolon tapauksessa liity luonnonlakeihin ja olevuuteen millään tavoin. Mikä on ainoa asia, joka ei (välttämättä) johdu yksioikoisesti, aina ja ikuisesti ympäröivästä maailmankaikkeudesta?

Onko vapaa tahto olemassa?!?

Non intellegens nil explicas.

(Joka ei ymmärrä, ei voi selittää; Epica, Kingdom of Heaven)

*estestionistinen metaflorismi on aate/näkemys maailmasta, johon fairandcruelistinen Blubsahtelu ja FairAndCruelin itsensä (sivu mukaanlukeva tai admin) olemassaolo perustuu. Metaflorismi on kukoistanut aina vuoden 2008 kesästä alkaen.

**Kun lukija on aikansa haukkonut henkeään tekstimuurin läpi kahlaamisen jälkeen, vain pohtiakseen hetken aihetta, päätyäkseen sen jälkeen pohtimaan kirjoittajan mielenterveyttä, kirjoittaja suosittelee luettavan XKCD:n nro 877.

Advertisements

Kuitenkin mieles tekee sanoa jotai:

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s